Yup - Alla Jalavapuun
amor kuuntelee, kun huudat:
amor kuuntelee tarkkaan
amor kuuntelee, kun huudat:
amor kuuntelee tarkkaan...
armollinen on, ja hyv?¤
tai paha suo pahan maan...
amor on ?¤kkisyv?¤!
amor vie mukanaan!
kalleimpaankin kaupunkiin on y??
saapuva y?? -ajallaan
aurinkomme l?¤mm??n vieden
kuun loisteen tuoden tullessaan
miesv?¤en hiukset on hopeaan
ja daamit paljeteissaan s?¤dehtii
lipuu limusiini teatterille,
jossa v?¤ki laiskasti liikehtii...
sill?¤ kun joukosta poissa on yksi
voi suurinkin joukko olla yksin niin
ja niinkuin illan t?¤htitaivasta
viel?¤ t?¤htivierasta odoteltiin...
joka saavu ei koko y??n?¤,
eik?¤ saavu edes kun taas aamu saa:
ja se v?¤ki joka odottaa tahtoo
viikkoja saa odottaa.
sill?¤ h?¤n on vaiti kulkenut
vaiti ovet avannut, sulkenut: huudahtanut
kun on n?¤hnyt neidon sulovartalon
h?¤n on kaiken n?¤hnyt, mik?¤ hyv?¤?¤ on
silloin amor kuuntelee...
sin?¤ livahdit ikkunasta
kerrostalon sein?¤?¤ kiipeilem?¤?¤n
pyjamasillasi, vanha mies,
syd?¤nttalven aikaan synkimp?¤?¤n:
ikkunasi jotenkin lukkiutui,
vaan ei auki ollut rakkaan akkunakaan,
sit?¤ kiljuit kuulle, pidit pirun ty??n?¤
rouva luuli ett?¤ sitten tiistaiy??n?¤...
..n?¤in k?¤y n?¤ytelmiss?¤, joissa
vain kaksin kuutamoa katsellaan,
vaivutaan suloisiin suudelmiin
(tai elimi?¤ irti leikataan)
ja taas amor kuuntelee kun huudat..
vaan kalleimpaankin liittoon arki
on saapuva arjen -ajallaan:
se sokean huuman herrat
taluttaa vanhainkotiin vaappumaan.
ja me vain arvaamattomalta
alueelta voimme saada asunnon,
ja meit?¤kin varoituksitta vied?¤?¤n...
siis siihen pyri, mik?¤ hyv?¤?¤ on.
amor kuuntelee tarkkaan
amor kuuntelee, kun huudat:
amor kuuntelee tarkkaan...
armollinen on, ja hyv?¤
tai paha suo pahan maan...
amor on ?¤kkisyv?¤!
amor vie mukanaan!
kalleimpaankin kaupunkiin on y??
saapuva y?? -ajallaan
aurinkomme l?¤mm??n vieden
kuun loisteen tuoden tullessaan
miesv?¤en hiukset on hopeaan
ja daamit paljeteissaan s?¤dehtii
lipuu limusiini teatterille,
jossa v?¤ki laiskasti liikehtii...
sill?¤ kun joukosta poissa on yksi
voi suurinkin joukko olla yksin niin
ja niinkuin illan t?¤htitaivasta
viel?¤ t?¤htivierasta odoteltiin...
joka saavu ei koko y??n?¤,
eik?¤ saavu edes kun taas aamu saa:
ja se v?¤ki joka odottaa tahtoo
viikkoja saa odottaa.
sill?¤ h?¤n on vaiti kulkenut
vaiti ovet avannut, sulkenut: huudahtanut
kun on n?¤hnyt neidon sulovartalon
h?¤n on kaiken n?¤hnyt, mik?¤ hyv?¤?¤ on
silloin amor kuuntelee...
sin?¤ livahdit ikkunasta
kerrostalon sein?¤?¤ kiipeilem?¤?¤n
pyjamasillasi, vanha mies,
syd?¤nttalven aikaan synkimp?¤?¤n:
ikkunasi jotenkin lukkiutui,
vaan ei auki ollut rakkaan akkunakaan,
sit?¤ kiljuit kuulle, pidit pirun ty??n?¤
rouva luuli ett?¤ sitten tiistaiy??n?¤...
..n?¤in k?¤y n?¤ytelmiss?¤, joissa
vain kaksin kuutamoa katsellaan,
vaivutaan suloisiin suudelmiin
(tai elimi?¤ irti leikataan)
ja taas amor kuuntelee kun huudat..
vaan kalleimpaankin liittoon arki
on saapuva arjen -ajallaan:
se sokean huuman herrat
taluttaa vanhainkotiin vaappumaan.
ja me vain arvaamattomalta
alueelta voimme saada asunnon,
ja meit?¤kin varoituksitta vied?¤?¤n...
siis siihen pyri, mik?¤ hyv?¤?¤ on.